
Keittiöstä leijaili joulun tuoksu aamuhämärässä. Saaristolaisleivät paistuivat uunissa ja riisipuuro hautui kattilassa liedellä. Joulumanteli piiloutui puuromassan joukkoon odottamaan onnekasta löytäjäänsä. Kynttilöiden liekit lepattivat muodostaen kauniita varjoja hämyisään huoneeseen. Hiljaisuuden keskellä ulkoa kuului rapinaa. Epäilykset hiiristä osoittautuivat vääriksi. Ikkunan takaa kurkisti pörröinen orava. Sama orava, joka kesällä oli tehnyt kiusojaan terassilla. Oravan kädessä oli käpy. Katseemme kohtasivat lyhyen hetken, kunnes kurre loikki karkuun. Ikkunan alle jäi muistoksi käpy. Ehkä orava toi oman joulutervehdyksensä ja pahoittelunsa siitä, että osa terassilla olevasta torkkupeitostamme päätyi keväällä kurreperheen pesänrakennusaineeksi. Silloin riekalainen peite ei mieltä lämmittänyt. Tänä hämäränä aamuna kaunat unohtuivat. Kohtaaminen muistutti siitä, mistä joulussa on kyse.